Toisen viikon tynkä ja piiiiitkä viikonloppu

Viime viikon keskiviikko oli jotenkin semmoinen tämän harjottelun tiivistelmä, eli tosi hajanainen päivä :D Aamulla laskettiin Pablon kanssa idätyskaapissa hengailleiden siementen joukosta itäneet yksilöt ja kirjattiin ylös. Siinä meni tovi, kun jouduttiin lopuksi (lisäohjeistuksen jälkeen) avaamaan useimmat pakkaukset uudestaan ja lisäämään niihin vettä, ettei tarvitse ihan heti uudestaan "to contaminate". Myöhemmin Manuel opetti meitä käyttämään raivaussahan runkoa ruohonleikkuupäällä? En tiedä, miksi sitä kutsuisi :D Oli jokseenkin huvittavaa sen kanssa nyrhiä sitä nurmea, mutta ihan hauskaa touhua. Ja kivisessä maastossa ei tietenkään oikein voi ruohonleikkurin kanssa mennä, niin ihan järkeenkäypää sinänsä. Oli muutoinkin kiva nähdä, miten se "vaihtopää" toimi, kiinnitettiin ja avattiin jne. Saattaa tuota vaikka joskus tarvita. Jos vaikka muutan tänne ja ryhdyn ammatikseni leikkaamaan nurmea 20 cm kaistale kerrallaan, u never know. <3

Keskiviikkona saatiin luento eteeristen öljyjen tuottamisesta. Olinkin ohi kävellessäni useampaan otteeseen ihmetellyt, mikä tuo metallisäililiöistä ja putkista koostuva erikoinen hökötys oli, ja nytpä se saatiin tietää. Tulkkiparkani oli hätää kärsimässä kääntämisen kanssa :D Kysyin lopuksi, mitä eteerisille öljyille täällä tapahtuu, ja jos nyt tieto ei kovin rikkinäisen puhelimen kautta kulkenut, lähettävät öljyt täältä erääseen toiseen tutkimuslaitokseen, jossa niitä sitten väännellään ja käännellään. Citan "laite" kykenee eristämään öljyt ainakin kahdella eri metodilla, mutta en nyt uskalla niitä tähän sen enempää avata, kun en ole aivan varma, kuinka oikeaa tietoa minulla on x)

Eteerisiä öljyjä valmistava peto x)

Torstaina jäin hostellille tekemään kouluhommia, kun Citan nettiyhteyteen tarvittavia tunnuksia ei ole vieläkään kuulunut. Virheliike sinänsä, koska minulle oli ilmoitettu, että perjantaina ei tarvitse tulla ollenkaan, ja harjoitteluvastaavani oli laskenut sen varaan, että torstaina tai perjantaina pääsee juttelemaan, kun oli itse lähdössä vknlopun aikana Iraniin ja tiesi, ettemme tällä viikolla sitten enää näe. Täällä on hieman ongelmana tuo tiedon kulku, kun harjoitteluvastaava ja peltotyövastaava (jonka alaisena käytännössä olen) eivät juuri kommunikoi, ja peltotyövastaava kommunikoi minulle Pablon kautta (joka on ollut sinänsä aivan loistava, en tiedä mitä tästä olisi tullut ilman häntä :D, mutta), joka on melko...pelkistävä kääntötyylissään :D Osittain todennäköisesti rajallisen kielitaidon vuoksi, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa, tarkistin tuon perjantain vapaan pariin otteeseen, että varmasti ymmärsin oikein, mutta sr. Notivol oli silti jutellessamme sitä mieltä, että kyseessä oli kommunikaatiovirhe xD Minun nähdäkseni hänen ja Manuelin välillä, mutta mene tiedä :D Sr. Notivol tuli kuitenkin hostellille juttelemaan ja selitti viimeisen viikon tehtävien taustoja. Ihan mahtava mies hänkin, suosittelen siinä(kin) mielessä kyllä lämpimästi tänne tuloa, kaikki ovat tosi mukavia ja avuliaita! :)

Perjantaina lähdin aikaisin aamulla bussilla kohti Sabiñanigoa, josta jatkoin toisella bussilla Torla-Ordesaan, suuntanani Ordesan ja Bujaruelon laakso. Tai no, varsinaisesti tietenkin laaksoja ympäröivät vuoret. Yövyin Bujaruelon laaksossa leirintäalueella ja tein päivisin kävely-/kiipeilyretkiä ympäristöön. Kilometrejä pe-ma-välille kertyi kaiken kaikkiaan n. 50 :D En ole hetkeen niin paljon kävellyt, mutta oma kunto yllätti, ei ottanut edes koville! Välillä näinkin päin.

Pisimmän kävely-/kiipeilyreissun maisemia... Korkeus tässä oli n. 1800m merenpinnasta.

Hiukan arveluttavat olivat... x) pääasiassa merkityt reiti olivat todella hyvässä kunnossa, ja koska olin paikalla ennen sesongin alkua, pääsin seuraamaan vuoriston ympäristönhoitajia työssään. Jotenki huvitti heitä siellä seurailla, ja olisi tehnyt mieli selittää, että samaa olen opiskellut täällä lättänässä maassa, mutta tyydyin sitten naureskelemaan itsekseni oudolle kontrastille :D

Espanjan kielen taitoni ei päätä huimaa, mutta päättelin, että tässä kerrotaan kaloille, missä treffata muita kaloja. Haahaa.. Kalastusta, kalastusta.

Olin jo ajatellut, etten tänä vuonna näe leskenlehtiä, kun Suomesta lähtiessäni niitä ei vielä juuri ollut (tosin lentokentälle mennessä taisi vilahtaa yhdessä kohtaa ohi), ja tänne saapuessani niitä ei täällä enää ollut. Matka Pyreneille kuitenkin tarjosi samalla matkan kevään siihen vaiheeseen, mikä oli jäänyt välistä. Oli muutoinkin kiinnostavaa nähdä koko skaala erilaista luontoa Suomen ja Espanjan luonnon väliltä, tiivistettynä tuolle matkalle. Täällä Zaragozassa, matalalla ja kuumalla alueella, helposti unohtaa, että samasta maasta löytyy hyvin samanlaista luontoa, kuin Suomesta. Plus sellainen pieni lisä, kuin Pyreneet :D

Ihan samalta ne sieläki näytti, kumma juttu :D

<3

Samaan syssyyn oli sitä luntakin... All-in-one-matka :)

Maanantai oli valtakunnallinen vapaapäivä, joten viikonloppu todella oli Pitkä. Viikon lopulta käynnistyttyä pääasiallisena tehtävänänihän on siis tosiaan ollut kitkeä sr Notivolin silmäterien, eli  mustapoppelin (Populus nigra) taimien joukosta rikkaruohot pois ja mitata taimet. Mitat merkitsen valmiisiin ruudukkoihin, joihin merkitään myös taimiastian numero. Mustapoppeli on häviävä laji, kun kaupungeissa jokien uomat johdetaan betonin väliin ja muut kilpailukykyisemmät poppelilajit vievät vähäisen elintilan. Tutkimus on sinänsä siis kiintoisa ja tärkeä.

Taulukoita ja numeroita, jee! :) huomatkaa multa kynnen alla xD

Ovat täällä jotenki arkoja tuon kuumuuden kanssa, minusta jotenkin hassua, kun itse tarpeeksi vettä juoden ja pään suojaten työskentelen vielä ihan mielelläni siinä vaiheessa, kun täällä lähtevät sisälle :D ainakin Citassa... Tänään kun sanoin jääväni jatkamaan mittailua, kävi Manuel jostakin hakemassa minulle auringonvarjon x) nauroin Pablolle, että olo on kuin jollain englantilaisella hienostonaisella 100 vuotta sitten.

En ole tainnut asumisesta selittää vielä mitään, joten siitä muutama sana. Asustelen siis eräänlaisessa hostellin ja asuntolan yhdistelmässä. Alunperin ajatus oli käsittääkseni, että olisin ollut hostellin asiakkaana omassa huoneessa, mutta Esther sai minut puhuttua asuntolan puolelle, mikä sinänsä hyvä, koska tämä on paljon halvempi. Huonejärjestelyissä kuitenkin oli menny jokin pieleen, ja päädyin asumaan 7 huoneen asuntoon, jossa jaan kylpyhuoneen asunnon kovaäänisimmän tyttölapsen kanssa :D Naapurillani on tapana pitää jatkuvasti oma ovensa suihkuun ja vessaan auki, joten yksityisyyden määrä on äänieristykseltään muutoinkin todella huonossa huoneistossa tasan nolla. Olin laskenut paljon sen varaan, että hostellilla pääsee sitten aina tarpeen tullen omassa rauhassa lataamaan akkuja, mikä ei nyt siis aivan mennyt niinkuin olin ajatellut :D Lisäksi täällä on tapana herätä illalla uuteen eloon, laittautua ja lähteä ulos jne, ja kymmenkunnalla asuntolan asukkaalla onkin tapana kokoontua aina tähän asuntoon viettämään iltaa suunnilleen samoihin aikoihin, kuin itse olisin menossa nukkumaan. Olenkin tietenkin aamuisin ensimmäinen, jonka täytyy herätä, joten... Jos olisin täällä pidempään, muuttaisin omaa rytmiä paikalliseen kulttuuriin sopivammaksi, mutta koska tämä koko 3 viikkoa olisi mennyt pelkkään muutokseen totutteluun, olen päätynyt turvautumaan korvatulppiin, jotka onneks pelastavatkin melko paljon :)

Hostellin pyykinpesukone on yllättän kallis käyttää, 2 euroa kerta, ja toinen mokoma, jos tarvitsee kuivausrumpua. Noin muutoin en ole törmännyt niihin ongelmiin, joita muiden puheiden perusteella odotin, kuten kylmiin huoneisiin tai lämpimän veden puuteeseen. Päinvastoin ensimmäisellä viikolla huoneessa paahtoi patteri niin kovalla, että oli ihan trooppinen tunnelma :D Sittemmin ovat onneksi rauhoittuneet tuon lämmityksen kanssa, kun säät ovat lämmenneet. Nukun silti ikkuna apposen auki, kun tuntuu muutoin, että tänne tukehtuu x) Keittiötilat ovat hyvät ja.... Ruokaa kuuluu "vuokraan" kolme kertaa päivässä, mutta siitä on kaikenkaikkiaan 70% syömäkelvotonta ja lopuista 25% ravintoarvoltaan täysin olematonta. Joinain päivinä on sitten ihan hyvääkin :) Paljon sitä kuitenkin on aina, joten siitä ei huolta! :D Onneksi ruoka on kaupoissa hiukan halvempaa, kuin Suomessa, niin voi halvan asumisen lisäksi välillä hakea jotain vähän lisää asuntolan jääkaappiin.

Koska minähän en maksa 2 euroa siitä, että saan tuhota vaatteeni kuivausrummussa :D mcgyver-viritelmä kuivatukseen... x)

Lopuksi vielä kaupunkirakkautta! Zaragoza <3

Vuoristorata jatkuu

Toinen viikko alkoi suunnilleen samoissa merkeissä, kuin ensimmäinen. Siinä mielessä siis, että merkit olivat uudet ja vieraat. Edelleenkään ei ole kahta samanlaista päivää ollut, mikä on yllättäen, vastoin kaikki odotuksia (huomioon ottaen allekirjoittaneen luonteen), osoittautunut täydelliseksi. Palatakseni kuitenkin viime viikkoon, ensimmäisen päiväni Zaragozassa vietin Moverassa, eli paikallisessa luonto- ja ympäristöalan oppilaitoksessa, jonka kautta vaihto on toteutettu. Heti aamusta osallistuin koko koululle suunnattuun liikennevalistusluentoon, jonka pääpuhuja istui pyörätuolissa. Yhdistettynä havainnollistavaan PowerPoint -esitykseen (joka koostui mm. lukuisista piirroksista erilaisista selkärangan vaurioista ja melko raa’asta videon pätkästä, jossa skootterilla ajava tyttö lentää ilman halki ja iskeytyy pää edellä asfalttiin) ja vierustoverini tarinoihin autokoulukokemuksistaan, nohhh, sanotaanko, että kielimuurista huolimatta vaikutus oli aika vahva :D Harkitsin hetken, etten poistu hostellistani enää, ja ajattelin suositella Victorille (vierustoveri), ettei hanki ajokorttia. En kuitenkaan sanonut mitään, koska hän vaikutti aidosti järkyttyneeltä maansa liikennekulttuurista ja vakuutti olevansa itse erittäin rauhallinen ja tasainen kuski. Ajo-opettajansa kuulemma menettää hermonsa hänen kanssaan harva se päivä, nimenomaan rauhallisuuden vuoksi! :’D

Puente de Piedran siltaa valvovat leijonat, Zaragoza.

Moveran päiväni aikana ehdin toimia erään luokan koekappaleena englannin kielen harjoitteluun, mikä ei ollut sinänsä ylitsepääsemätön urakka, koska luokassa oli vain kaksi kunnolla englantia puhuvaa oppilasta ja lopuista vain pari uskaltautui myöhemmin lausumaan lauseen tai pari. Itseasiassa tämäkin oli kyllä enemmän, kuin olin odottanut, minua kun varoitettiin etukäteen, että kukaan ei välttämättä puhuisi englantia. Myöhemmin osallistuin oppitunnille, jolla opeteltiin teroittamaan moottorisahaa koneellisesti, ja kirvestä käsin ja koneellisesti. Toinen opettajista puhui vähän englantia, toinen ei ollenkaan. Mutta oli yhteistä kieltä tai ei, aina tuntui löytyvän tapa kommunikoida, ja alun lyhyen molemminpuolisen arkailun jälkeen päädyin aina mukaan kaikkeen mahdolliseen, oppilaiden ja opettajien ollessa ilmeisesti yhtä innoissaan, kuin minä :D Myöhemmin päädyin eläintenhoitajien (?) matkaan ja sain mm. pidellä pienenpieniä valkoisia kaninpoikasia (samalla kun eräs luokan pojista tenttasi englantia osaavan tytön kautta minulta, mitä ajattelin siitä, että täällä samoilla ihmisillä, jotka syövät kaneja, on niitä lemmikkeinä xD), antaa vitamiiniruiskeen karitsalle (neula oli paljon vaikeampi saada ihon läpi, kuin olisin ajatellut O.O) ja seurata vierestä kahden pikkupossun kastrointia. Kaikin puolin äärimmäisen mielenkiintoista. Tosin nyt en ainakaantodellakaankoskaanikinämilloinkaan aio syödä sikaa TAI kania, ja vakavasti harkitsen luopumista niistäkin vähistä eläinperäisitä tuotteista, joita tällä hetkellä käytän x) Mutta mielenkiintoista kuitenkin.

Lammasystävä <3

Torstaina pääsin sitten lopulta tutustumaan itse varsinaiseen harjoittelupaikkaani Citaan, vaikka olin siinä vaiheessa kyllä sitä mieltä, että mieluusti olisin viettänyt koko kolmen viikon pätkän Moverassa. Cita on Aragónin (tämän Espanjan alueen) maa- ja elintarviketalouden tutkimus- ja teknologiakeskus. Minut on sijoitettu metsätalouspuolelle, ja alun perin tarkoitus lienee oli, että olisin ollut mukana pelloilla rakentelemassa kastelujärjestelmiä ja tukemassa taimia, mittaamassa niiden kasvua jne., mutta koska täällä on satanut epätavallisen paljon reilun viikon verran, pelloilla ei voi tehdä juuri mitään. Ebrokin tulvii, ja kaupunkialueella bussissa kaulat venyvät joka kerta, kun siltoja ylitetään, kaikki kun haluavat nähdä tulvan tilanteen. Ilmeisesti kaupungin ulkopuolella vahingot ovat olleet isompia ja taloja on joutunut tulvan valtaan jne. Itse kaupungin alueella lähinnä rannan kävelytiet ovat veden vallassa.

Ebro on tulvinut rannan jalkakäytäville. Graffitit uimassa? :D

Edellä mainitusta syystä olen siis päässyt tekemään kaikkea mahdollista uutta ja ihmeellistä niiden kolmen päivän aikana, jotka olen täällä Citassa viettänyt. Englantia puhumattoman peltotyövastaavan aamurutiiniin kuuluu kuljettaa minua ympäri laitosta ja pajattaa pitkästi ja dramaattisesti kaikkien kanssa, mahdollisesti yrittäen saada minut sijoitettua jonnekin...? :D Hän oli aluksi selvästi hyvin skeptinen minun selviytymiseni suhteen, sanoikin ensimmäisenä päivänä tulkkina toimineen harjoittelijan kautta, että minun on parannettava espanjan taitoani. Piste. Hän on niitä harvoja täällä, jotka selvästi kokevat minun kielitaidottomuuteni ongelmana, mutta on onneksi sittemmin pehmennyt jo hieman, ja jopa puhuu ajoittain suoraan minulle, mahdollisesti uskoen minun jopa ymmärtävän osan sanomastaan :’D Missä hän ei täysin erehdykään, olemattomat espanjan kielen taitoni kun ovat alkaneet pikkuhiljaa heräillä… Mukava mies siis kaikin puolin, ei siinä mitään. Onhan se ylimääräinen vaiva yrittää saada joku ymmärtämään yhtään mitään ilman yhteistä kieltä, en yhtään ihmettele, jos siinä hiukan verenpaine kohoaa xD

Ensimmäisenä virallisena päivänäni Citassa pääsin laboratorio -töihin. Tehtävänä oli laskea erilaisten kasvien siemeniä 25 kappaletta kutakin, neljä identtistä erää, kahdelta eri alueelta Espanjassa, ja asettaa ne läpinäkyviin pyöreisiin purkkeihin kostean paperin päälle itämään. Purkkien kansiin merkittiin kasvin nimi ja aluekoodi. Myöhemmin purkit vielä numeroitiin ja vietiin kellarikerrokseen idätyskaappeihin, jotka sai säädettyä antamaan tietty tuntimäärä valoa per vuorokausi, tietyn ajanjakson ajan. Käsittääkseni ideana on ainakin tutkia ja vertailla eri siemenpankkien siementen elinvoimaisuutta...? En ole aivan varma, koska tulkkini englannin kielen taito ei aivan riittänyt monimutkaisempiin selostuksiin.

Perjantaina olikin sitten tryffelipäivä! :D Täällä Citassa on siis osasto, joka tutkii tryffelien kasvattamista. Ala on taloudellisesti tärkeä sinänsä, koska esim. Ranskassa (joka kuluttaa jopa 90% maailmassa tuotetuista tryffeleistä) on luonnossa kasvavien tryffelien määrä romahtanut. Tryffelit vaativat tietynlaiset olot, jotta rihmastot tuottavat itse tryffelinä tunnettua osaa, ja liiallisen keräämisen (symbioosin puuosapuolen juuret saatettiin jättää kiireessä paljaiksi jne.) ja maaseudun autioitumisen (ei ole eläimiä syömässä kasvustoa, möyhentämässä maata jne.) seuraukset ovat olleet niiden kehittymiselle katastrofaaliset. Espanjassa tuotetuista tryffeleistä suurin osa menee juurikin Ranskaan, eikä espanjalaisilla itsellään oikeastaan ole tryffeliruokakulttuuria. Alan osasto täällä Citassa on työntekijöidensä mukaan lähinnä tarjoamassa yleistä huvitusta, koska yhtäkään täällä kasvanutta tryffeliä kukaan ei ole vielä koskaan nähnyt. Työ on todella pitkäjänteistä, ilmeisesti suureksi osaksi siksi, että tryffeli on riippuvainen puiden kasvusta ja puiden kasvuhan ottaa aikansa. Symbioosin tutkiminen aloitetaan siis aivan pienten taimien kanssa. Valitettavasti maaperä, johon varsinainen ”tryffelitarha” on täällä istutettu, on aivan vääränlainen, joten tryffeleitä tuskin tullaan näkemäänkään lähivuosina, mutta laboratoriossa pystytään kuitenkin tutkimaan ”tryffelöitymisen” (ihan ite keksin :D) astetta, eli sitä, kuinka iso osa kunkin puun taimen juuristosta ”kantaa tryffeliä” (näiden juurien ympärille on siis muodostunut rihmasto, jossa symbioottinen toiminta tapahtuu). Mm. erilaisten mineraalien vaikutusta tuohon sitten tutkitaan. Kaikesta innostuvana ihmisenä innostuin tietenkin tästäkin, ja oli myös mielenkiintoista päästä pitkästä aikaa mikroskoopin ääreen, tryffelin alkuja etsiskelemään…

Juurien pesua tarkastelua varten.

Siellä se asustaa... :D

Viikonloppuna kävelin molempina päivinä aamusta iltaan ympäri kaupunkia, ottaen muutaman varsinaisen kohteen listalle ja muutoin vain vaellellen. Täällä on paljon historiaa, kaupunki on todella vanha, sen on ilmeisesti (jos oikein olen ymmärtänyt? Ainakin samoihin aikoihin) perustanut raamatusta tuttu (Jouluevankeliumista ehkäpä eniten, hän joka käski kaikkea kansaa verollepantavaksi) keisari Augustus (jonka nimestä nimi Zaragoza onkin aikojen saatossa vääntynyt, Cesaraugusta). Zaragoza on ehtinyt historiansa aikana nähdä vaikka mitä, onpa se ollut arabivallan aikana pääkaupunkinakin. Mielenkiintoista katseltavaa löytyy siis kyllä. Tosin täällä on/käy aika vähän ulkomaalaisia, joten siinä saattaa sitten sivussa itsekin päätyä katseltavaksi, ainakin tällainen epä-espanjalaisen näköinen… xD

Bacilica de Nuestra Señora del Pilar

Tämä viikko alkoi eilen kasvihuoneissa, täytellen taimikennoja mullalla ja kylväen siemeniä, oreganoa muun muassa. Projekti on ilmeisesti osa tuota postauksen alkupuolella mainitsemaani eri alueiden siementen elinvoiman tutkimista. Jälleen kerran, en ole varma :D Täällä on hartiat jo jumissa kaikesta kohauttelusta, kun minulta kysytään milloin mitäkin, ja joko kielimuurin takia en ymmärrä, tai en vain tiedä vastausta. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomaan oudosti nauttivani tästä epävarmuudesta. Varmaan tarttunut jokin, öö, liki-trooppinen sairaus täällä… :D

Uusia vihreitä olentoja tulemaan... :)

Pohdin hiukan etukäteen, josko päivät täällä muodostuisivat kovinkin pitkiksi, koska olen ymmärtänyt, että Espanjassa monilla on kaksikin työtä, ja usein saattaa olla, että työpäivä kestää aamusta n. klo 14 asti, ja jatkuu siestan jälkeen klo 16 paikkeilta iltaan asti. Minun päiväni Citassa on kuitenkin kohtuullisen lyhyt, työntekijöille tarkoitettu bussi pysähtyy lähellä hostellia olevassa pisteessä n. 7:40 ja iltapäivällä bussiin noustaan Citassa klo 14:40, perjantaisin 14:10. Matka kestää n. 40 minuuttia, joten itse päivä jää sopivasti n. 6-7-tuntiseksi.

Tänään oli koulutyöpäivä, vaikka en itse sellaista pyytänyt, enkä olettanut tai odottanut saavani, mutta eilen päivän päätteeksi ilmoittivat, että huomenna saat tulla tekemään koulutöitä tai selaamaan Facebookkia… :D käskystä siis.

<3

Ensivaikutelmia

Alku ei ollut mitä lupaavin; lentoja varatessa oli jokin mennyt pieleen, ja ruumaan meneviä matkatavaroita oli paluulennolle merkitty kaksi kappaletta, eikä menolennolle yhtään. Asia onneksi selvisi soitolla Espanjalaisen halpalentoyhtiön kansainväliseen asiakaspalvelunumeroon, mikä oli sinänsä kiinnostava kokemus itsellään... x) Seuraavat ongelmat olivat, että boarding passissa ei lukenut lähtöterminaalia ollenkaan, ja myöhemmin itse lähtöportti vaihtui yhteensä neljä kertaa. Lento oli myös 50 minuuttia myöhässä. Kun mukaan luetaan perillä Barcelonan metrossa tavattu taskuvaras(, jolta pelastuin puolivahingossa täpärästi), voidaanko olettaa, että matkan onnettomuuskiintiö on nyt täysi ja loppuaika sujuu kuin tanssien? :D

Toivottavasti.

Raahasin itseni ennen nukkumaanmenoa Sagrada Familialle, enkä pettynyt. Hämärässä aika upea ilmestys.

Barcelonan kotoisa hostelli mukavine huonetovereineen jäi aamulla taakse ja 4 tunnin bussimatkan (joka ajettiin yhtä soittoa, onko se Suomessa edes laillista? :D Eivätkö tauot ole lakisääteisiä rakkaassa lintukodossa...) jälkeen saapuminen Zaragozaan. Totesin melko pian, että englanninkielen taitavat espanjalaiset jäivät Barcelonaan :D Pienten vaikeuksien jälkeen löysimme toisemme paikallisen kansainvälisyysvastaavan (?) kanssa ja ajelimme hostellille. Hän puhuu englantia kyllä, ja toimi onneksi hostellilla tulkkina. 

Summa summarum, kaikki ovat olleet todella ystävällisiä, kv-vastaava antoi kattavan ohjeistuksen niin harjoittelun aloitukseen, kuin vapaa-ajan viettoon, hostelli on täynnä huomattavasti nuorempia ihmisolentoja, joiden viikon kohokohta ilmeisesti oli tällaisen oudon vaalean olennon saapuminen, ja hostellin ruoka oli pettymys. Mitäs vielä. Perjantaina pitäisi löytää paikallisen oppilaitoksen työntekijöille tarkoitetun bussin lähimpään pysähdyspisteeseen. Ystävällisen ja avuliaan kv-vastaavan ohjeet olivat laatua "sitä ja sitä katua ylös ja sitä ja sitä katua alas", joten taidan huomenna tai torstaina iltasella käydä etsimässä pisteen valmiiksi... x)

Ainiin, ja luottamusta herättävästi minulle ilmoitettiin ajomatkalla hostellille tietyt alueet, joille ei kannata päätyä liikuskelemaan. Jaahas. Barcelonan taskuvaraskokemuksen jäljiltä herkissä kantimissa oleva uskoni kanssakansalaisiin horjui uudestaan... Mutta kyllä tämä tästä, mieli on (ainakin toistaiseksi) vielä puoli-ilmassa, jos nyt ei ihan varsinaisesti "korkealla"! x) 

To be continued...